5.2.2016

Tänään oli ensimmäinen orientaation jälkeinen vapaapäivämme, joten nyt pyörän omistavana ajattelin lähteä tutkimaan Uithofin ympäristöä. Täällä korkeiden rakennusten keskellä olo on kuin isossa kaupungissa, mutta oikeastaan Uithof on ehkä jonkin tehdasalueen kokoinen, tai hieman suurempi. Sen ympärillä on lähinnä peltoa ja maalaisalueita, ja ikkunastakin näkee lampaita. Alue oli hyvin kotoisan ja mielenkiintoisen näköistä, joten lähdin tutkimaan sitä pyöräillen. Matkalla näin lampaiden lisäksi hevosia, kanoja, sekä muutaman joutsenen tienviereisessä ojassa.



Alue oli tosiaan hyvin maalaismaisemaista, ja peltojen lisäksi myös vesistöjä oli reilusti. Ohitin Fort Rhijnauwenin, sillä kyseinen linnake (jonka ympärillä on ihan oikea vallihauta!!) ei ollut juuri nyt avoinna vierailijoille, tai ainakin portit olivat kiinni ja tyhjillään. Pyöräreitit olivat kapeita ja puilla ympäröityjä, hyvin hienoa aluetta.


(Tämä oli levein tie joka kulki Uithofista tähän suuntaan)

Hetken pyöräiltyäni päätin, että pyöräni penkkiä voisi hyvin säätää jotta sillä on mukavampi ajaa, ja kettingit olivat hieman löysällä, joten siirryin takaisin Uithofin alueelle, ja etsin yliopiston opiskelijoiden ylläpitämän pyöräkorjaamon, What The Fiets? eli lyhyemmin WTF:n. Se on paikka, jossa osaavammat opiskelijat opastavat sinua, kun itse korjaat pyöräsi. Hinnatkin ovat siis hyvin paljon matalammalla kuin korjaamoissa. Paremmin istuttavan ja poljettavan pyörän kanssa palasin tutkimusretkelleni maalaisreiteille, joille varmasti palaan kävellen vielä uudestaan, sillä kaikkiin pienimpiin polkuihin ei saanut mennä pyörällä.


(Taustalla näkyy De Uithofin alue)

Jatkoin reittiä peltojen ohi kunnes päädyin asutusalueelle, jonne jostain syystä päätin lähteä syvemmälle etsimään uusia reittejä. Löysin pienen kiertelyn jälkeen paikan keskustan, eli pari pientä kauppaa, joista ostin postikortteja. Paikan nimi taisi olla Bunnik, ellen ihan väärin muista. Noin 3km Uithofista, ei ollenkaan kaukana, varsinkaan kun maisemat olivat noin kivoja ja rauhallisia.








Palatessani Bunnikista suuntasin takaisin asunnolleni, mutta harmikseni huomasin eturenkaaseen tulleen reiän. Eikun takaisin Fietsin "toimistoon" korjaamaan sitä. Onneksi tiesin jo etukäteen suunnilleen miten rengas korjataan, joten ohjeistus ei ollut hirveän hankalaa. Liityin samalla jäseneksi, jotta saan käyttää heidän tarvikkeitan aukioloaikoina ilmaiseksi. Ohjeistus maksaa edelleen, mutta nyt osaan jo muutaman asian hoitaa ihan itse! Koko päivän Fiets-sähläykset maksoivat yhteensä 10e, jäsenyys mukaan lukien. Ei ollenkaan paha hinta siitä, että saan tulla korjaamaan pyörääni milloin tahansa. Pyöristä puheenollen, minusta on hassua, ettei hollantilaisissa pyörissä yleensä ole poljin-jarruja lainkaan, vaan pelkät käsijarrut. Myös ohjaustanko on usein taivutettu pyöräilijää kohti, eikä ollenkaan sivulle, niinkuin omassa pyörässäni Suomessa. Kyllä tuohon oppii, mutta aika paljon hakemista vielä vaatii tasapainoon pääsy.

Nyt rupean valmistautumaan maanantain ensimmäiselle Language Development: Biology and Evolution -kurssini luennolle, lukemalla pari pyydettyä artikkelia Utrecht Unin kirjastojärjestelmästä. Toivon että Gender Studies-kurssin kirja saapuu postissa ennen keskiviikkoa, mutta se jää nähtäväksi, sillä kirja tulee UK:sta asti. (Ei siis kaukaa, mutta posti osaa tunnetusti olla valikoivan hidas). Huomenna 9-19 välillä on ESN:n järjestämä Orientation Day, jonka aikana kuljemme ryhmissä kaupungilla, en tosin tiedä vielä mitä tehden. ESN:n tuntien se on luultavimmin jotain hauskaa.